Vaikka Oulussakin kauppakorkeakoulu on asettanut tärkeimmäksi tavoitteekseen korkeatasoisen tutkimustoiminnan, jossa tieteellinen relevanssi ja tieteellisten menetelmien käyttö korostuu, ei käytännön liiketoiminannan ymmärtämistä tai kehittämistäkään ole unohdettu. Tämä näkyy erityisesti EMBA-koulutuksessa, jossa tarjoamme yhteisöllisesti pureskeltavaksi paitsi sovellettavaa niin myös liiketoiminnan keskeisiä ilmiöitä mielekkäästi kuvaavaa kuin selittävääkin teoriaa.
Johtajan näkökulmasta katsottuna keskeinen käytännön haaste voi olla oikean hyödynnettävän teorian valinta päätöksentekoa varten. Mitä teorioita tai käsitteitä voisi tai pitäisi ottaa käyttöön missäkin tilanteessa? Millä perusteella pitäisi valinta tehdä? Mitä näistä valinnoista seuraa käytännössä? Daniel C. Dennettin ajattelua mukaillen asia voidaan myös muotoilla seuraavasti: johtajan aikaisemmat päätökset palaavat kummittelemaan rajoittamalla päätöksentekijää ja kehittämisen vaihtoehtoja. Kysymys kuuluukin oikeastaan, millä tasolla johtaja soveltaa liikkeenjohdon käsitteitä ja teorioita?
Dennettin logiikkaa soveltamalla ensimmäistä näistä tasoista voisi kutsua darvinistiseksi, esimerkkinä liikkeenjohdon peukalosäännöt, kuten 20/80-sääntö. Peukalosäännöt on usein keksitty sattumalta, ja ne ovat muuttumattomia – ympäristö ja tilanne määräävät toimivatko ne vai eivät, ei johtaja. Skinneriläisellä tasolla johtaja kokeilee toimiiko valittu teoria tai työkalu, onnistuneet kokeilut vahvistavat teorian tai työkalun oikeaksi ja niiden käyttöä jatketaan toiminnan ohjaamisessa. Epäonnistuneiden kokeiluiden tuloksista johtaja toivottavasti oppii ja muuttaa toimintaansa. Popperilaislla tasolla toimiva johtaja osaa valita ennalta vaihtoehtojen joukosta sopivimman toimintatavan, koska hänellä on hallussaan malli, jonka pohjalta hän voi ennakoida toimintansa seurauksia ja arvioida onnistumisen mahdollisuuksia. Reaktiivisesta toiminnasta on siis siirrytty proaktiiviseen toimintaan.
Gregoriaanisella tasolla johtaja osaa etsiä ulkopuolelta työkaluja, joita voi soveltaa ongelmien ratkomiseen, ja pystyy samalla kehittämään itseään, organisaatiotaan sekä kyseisiä työkaluja palautetta antamalla. Korkeimmalla, tieteellisellä tasolla liikkeenjohdon teorioiden oppiminen ja soveltaminen on sosiaalista toimintaa. Johtajat etsivät ja jakavat vaihtoehtoisia käsitteitä, teorioita ja työkaluja, kokeilevat miten niillä voidaan vaikuttaa liiketoimintaan ja sen ympäristöön ja luovat yhteisönä kokonaan uusia selitysmalleja, käsitteitä ja teorioita myös kokemukseensa pohjautuen.
Globalisaation myötä johtajien toimintaympäristö alasta ja organisaation koosta riippumatta on muuttunut vaikeammin hahmotettavaksi ja työläämmin haltuun otettavaksi. Monimutkaisen maailman kontrollointi onnistuu harvoin, ja yksinkertaiset ja suoraviivaiset toimintatavat peukalosääntöihin perustuen toimivat vieläkin huonommin. EMBA-koulutuksessa pyrimme erityisesti auttamaan johtajia gregoriaanisen ja tieteelliseen tason saavuttamiseen liikkeenjohdon teorioiden osalta, ja samalla siirtymään ongelmakeskeisestä ajattelusta ratkaisukeskeiseen. Moniselitteisessä maailmassa ennakointi-, toiminta-, ja uudistumiskyky korostuvat – siksi mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria.
Petri Ahokangas, KTT, dosentti, Martti Ahtisaari Instituutti, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu