Kaiken kuului olla valmista videoneuvotteluille, etäkokouksille ja monimuoto-opetukselle. Niin useita vuosia siitä on puhuttu ja täydennyskoulutusta ja harjoituksia järjestetty eri alustojen käytöstä. Työkalut ovat olleet pitkään vapaasti tarjolla, mutta niiden käyttö on ollut jokseenkin vähäistä.
Myös pandemian kohtaamiseen piti olla hyvä valmius. Paperilla ja julkilausumissa se oli jopa niin hyvä, että Suomi pääsi nopeasti hyvään kansainväliseen medianäkyvyyteen runsaan valmiusvaraston avaamisen myötätuulessa. Lainsäädäntö oli valmiuslakia myöten kunnossa ja toisin kuin joissain muissa maissa se sisälsi myös pandemian käsitteen (Valmiuslaki 3§ Poikkeusolojen määritelmä, kohta 5: Vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti).
Erinomaista valmistautumista oli toisin sanoen tehty parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan ja eri skenaarioita pohtien. Voi sanoa, että Suomi kansakuntana ja sen koko opetussektori olivat valmiita ottamaan vastaan ikävän haasteen.
Valmiutta rakennetaan kuitenkin vain kuviteltavissa oleviin kriiseihin. Kävi niin, että kriisi pääsi yllättämään laajuudellaan. Kyse ei ollutkaan enää yksittäisen ihmisen, yksikön tai alueen kyvykkyydestä vastata siihen kaikilta osin omin toimenpitein. Vaikka katastrofi- ja kriisiharjoituksia oli tehty monissa eri ympäristöissä, niiden kohteena olivat olleet paljon suppeammat tapahtumat. Nyt jouduttiin tasolle, jossa tarkastellaan koko kansallisen ja EU-lainsäädännön antamin mahdollisuuksin reagointia globaaliin kriisiin. Tilanteessa vaadittiin näkyvää ylemmän tason päätöksentekoa, ohjausta, viestintää ja hyvää johtajuutta sekä kykyä ottaa vastaan ja noudattaa annettua ohjeistusta ja hyödyntää työkaluja, joita oli tarjolla.
Opetuksen siirtämisessä monimuotoiseksi yksittäiset ihmiset järjestävät asiat niin, että tilattu palvelu toimitetaan tilaajalle ja toimittajat eli tässä tapauksessa koulutusorganisaatiot ja opettajat sopeutuvat uuteen logistiseen kanavaan. Muoto ei ole entinen, vaan peruskoululaiselle, toisen ja kolmannen asteen opiskelijalle ja aikuisopiskelijallekin toimitetaan oppisisältö omalle näytölle etätoimipisteeseen. Yhtä tärkeää on saada opiskelijat osallistumaan yhdessä ja erikseen oppimiseen ja jopa ensin tavoittaa heidät. Uusi toimintamalli on ollut ennakoitavissa ja sitä on harjoiteltu pienemmässä mittakaavassa. Digitalisaatio on edesauttanut meitä kohti toimintatapaa, jota nyt kriisin ilmaantuessa tarvittiin.
Onnistuttiinko tässä?
Liikkeenjohdon koulutukseen sisältyvässä skenaariotyöskentelyssä kysytään, onko mahdollinen uusi toimintatapa tai valittu skenaario 1) mahdollinen, 2) todennäköinen tai 3) haluttu. Pandemian tapauksessa voidaan vastata kyllä kohtiin 1) ja 2). Monimuoto-opetukseen siirtymisessä voidaan vastata kyllä kaikkiin kohtiin. Skenaarioajattelun mukaan nykyisessä tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä, mutta niinhän asia usein onkin, kun sitä ennakoidaan. Silloin ei vielä eletä arkea, jota toteutunut skenaario ehkä peruuttamattomasti muuttaa. Vasta tämä näyttää, osattiinko sittenkään valmistautua riittävästi.
Toteutuneesta skenaariosta voidaan ottaa opiksi ja suoriutua entistä paremmin, kun kohdataan uudelleen jotain vastaavaa. Ehkäpä yhdeksi ennakoinnin kysymykseksi voisikin harkita, onko valittu skenaario 4) jo osittain toteutunut.
Antti Kauppila
eMBA, ohjelmajohtaja, liikkeenjohdon koulutus
Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu