EMBA: niskalenkki tutkimuspalveluiden tuottamiseen

Seitsemän vuotta EMBA-tutkinnon suorittamisen jälkeen Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu lähestyi pyynnöllä kertoa kuinka EMBA-opinnot ovat vaikuttaneet päivittäiseen työhöni. Ilman vertailukohtaa – urapolku ilman EMBA-opintoja – merkitystä on vaikea mitata. Selkeästi kuitenkin EMBA-opintojen lisäarvon muodostumisen syvällinen pohdinta, niin tilaustutkimuksessa kuin yleisemminkin tuote- ja palvelukehityksessä kaikkine siihen vaikuttavine seikkoineen, on auttanut selkeyttämään arkipäivän haasteita. Tarkastellaanpa niistä muutamia hieman lähemmin.

Ensinnäkin, kokeneemman tutkijan työstä suuri osa on yhteistyötä muiden suomalaisen t&k-ekosysteemin osapuolien kanssa. Keskinäisellä kommunikoinnilla on suuri merkitys niin projektien sisällön ja aikataulujen hallinnoinnissa - ruohonjuuritasolla kaikki tilaustutkimus on projekteja - kuin myös yhteistyössä projektin tulosten mahdollisten hyödyntäjien ja projektin rahoittajien kanssa. Arjen kiireissä, meneillään olevia projekteja edistäessä ja samalla uusia valmistellessa, on yksi EMBA-oppima ylitse muiden: fokusointi. Tämä henkilökohtainen kehittämiskohde muotoutui seminaarissa, missä luentojen ohella tiimityössä pohdiskelimme vuorollaan jokaisen työnkuvaa ja haasteita. Itse asiassa ohje fokusoida on opiskelutoverin heittämä idea, joka muotoutui näiden keskustelujen tuloksena keskeisimmäksi ja muutkin esille nousseet haasteet kattavaksi kehittämiskohteeksi. Neuvo on hyvä ja edelleen ajankohtainen, kun sitä vielä tohtisi soveltaa riittävän ankarasti.

Toisena, yhteisrahoitteiset hankkeet ovat tärkeä työkalu korkean teknologian yritysten tuote- ja palvelukehityksen työkalupakissa. Yhteisrahoitteiset hankkeet laajentavat teknologiayrityksien mahdollisuuksia kehittää osaamistaan, niitä rakennuspalikoita joita teknologiastrategian toteutus vaatii. VTT:llä puolestaan on avainrooli näiden hankkeiden valmistelussa. Projektin valmistelussa keskustelukumppanit vaihtelevat teknologiakehittäjistä ja -asiantuntijoista suuryritysten teknologiajohtajiin ja pk-yritysten toimitusjohtajiin. Hankesuunnittelussa on olennaisen tärkeää ymmärtää kunkin toimijan rooli osana liiketoimintaverkoston arvonmuodostusta – se ekologinen lokero jossa yritys on tottunut pärjäämään, ja mahdollisuudet yletä ravintoketjussa kasvuun ja kukoistukseen. Uusien liiketoimintamahdollisuuksien arvioiminen vaatii hieman syvällisempää keskustelua ja luottamusta, jotta haasteet pystyvät saamaan uuden muodon innovaatiomahdollisuuksina. Mikäli pitäisi nimetä yksi oppiaine, joka auttaa näiden keskustelujen käynnissä, ehdottaisin EMBAan syvyyttä tuonutta tuotantotaloutta, jonka mieleenpainuvin oppi oli toimintaympäristön jatkuva muutostila. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että teknologisesti kelpo aloite, joka ei tänään saanut lainkaan vastakaikua, voi puolen vuoden päästä näyttäytyä saman kumppanin suunnitelmissa – ehkä hieman muunneltuna, tai jopa aivan samanlaisena – sangen houkuttelevana. Tässä tulee esiin myös liiketoimintaverkostojen merkitys menestystekijänä: verkostoituminen on elinehto muutostiedon saamiseksi. Verkostoja tehokkaasti hyödyntävät toimijat, jotka kuuluvat ja näkyvät useissa verkostoissa, ovat tiedon saannin kannalta parhaassa asemassa. He ovat verkostoja yhdistäviä siltoja, jotka saavat informaatiota monilta tahoilta ja pystyvät ensimmäisenä havaitsemaan uudet liiketoimintamahdollisuudet. Informaation saannin lisäksi tarvitaan vielä merkitysten arviointia ja priorisointia – asiantuntemusta – ja sitä EMBA-opinnoissa peräänkuulutettua johtajuutta – leadership, vs. management – jotta win-win mahdollisuuksiin osataan ja uskalletaan tarttua muutosten tuulten puhaltaessa.

Kolmanneksi, globalisoitumisen myötä myös kansallisten innovaatiojärjestelmien on muututtava vastatakseen ajan haasteisiin. Sekä kansalliset strategiat että Euroopan komission kehitysstrategia sisältävät kompromisseja: vaikka päämäärä on yhteinen, toteutustavat vaihtelevat. Yhteinen päämäärä on Euroopan laajuinen positiivinen ja kestävä talouskehitys ja yritysten kilpailukyvyn kehittäminen globaaleilla markkinoilla. T&k-toimijana voimme edistää tähän yhteiseen päämäärän pääsemistä määrätietoisella teknologiakehityksellä yhteisesti valitsemillamme teknologia- ja toimialoilla. EMBA-opit tietämyksen hallinnasta ja teknologiakehityksen johtamisesta tulevat apuun tässäkin. Ymmärrys teknologisen osaamisen muodostumisesta ja kehittymisestä - tekijöistä jotka sitä tukevat tai sen vaarantavat - auttaa valitsemaan edistettäväksi niitä teknologiakehitystä hieman paremmin tukevia vaihtoehtoja, tilanteissa joissa mukana ovat myös taloudelliset ja kansallisetkin intressit, ja toisaalta sovittamaan omat, yritysten ja kansalliset tavoitteet ympäristön muutosvoimia myötäillen.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että näiden näkökulmien vuorotellessa vaihtuvin painoarvoin projekti-matriisi-organisaatiomme arjessa, EMBA-opit teknologiakehityksestä sekä johtamisen ja kommunikoinnin haasteellisuudesta – organisaatiokulttuurisesta mukautumisesta puhumattakaan – auttavat pitämään jalat maassa ja ehkä huomaamaan tilaisuuden ohjata kehityspanostuksia toiminnallisesti tehokkaampaan suuntaan. EMBA-lasien läpi tarkasteltuna myös tilaustutkimustoiminta näyttäytyy varsin ymmärrettävänä liiketoimintana, onnistumisineen ja vastoinkäymisineen usein jopa ennalta arvattavana.

Pekka Savolainen
Principal Scientist / johtava tutkija
VTT Cybersecurity
EMBA-alumni 2010