Allekirjoitin vastikään omasta puolestani todistukset 20 johtamiskoulutukseen osallistuneelle naiselle, samalla kun jo luonnostelin puhetta kesäkuussa valmistuville liikkeenjohdon EMBA- ja Master of Safety -opiskelijoille. Edellisessä on kyse Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston yhteisestä naisten yrittäjyyttä ja johtamista koskevasta koulutuskokonaisuudesta. Sillä on perinteitä ja nyt päättynyt koulutus sisälsi myös läheistä yhteistyötä eurooppalaisten koulutusorganisaatioiden ja niiden opiskelijoiden kanssa. Samalla tavalla, Oulun yliopiston tarjoama liikkeenjohdon EMBA-koulutus on kestänyt jo kauemmin kuin yhden sukupolven ajan eli yli 30 vuotta. Voinee väittää, että sillä on ollut erittäin suuri merkitys varsinkin pohjoisen Suomen liiketoimintaosaamisen kehittymisessä ja kehittämisessä.
Oulun yliopisto on satsannut yhtäältä tuntuvasti uusiin tutkinto-ohjelmiin, kuten vaikkapa syksyllä 2021 alkavaan kauppakorkeakoulun ja sähkö- ja tietotekniikan tiedekunnan yhteiseen liiketoiminta-analytiikan maisteriohjelmaan. Se on kokonaan uusi avaus digitaalisen tiedon hankinnan, hallinnan ja hyödyntämisen osaamisessa ja samalla ohjelmana sikäli ainutlaatuinen, että siitä voi valmistua diplomi-insinööriksi tai filosofian tai kauppatieteiden maisteriksi. Vastaavaa ei muualla ole.
Toisaalta äskettäin lanseerattu jatkuvan oppimisen yliopisto JOY ja avoimen yliopiston kasvava tarjonta ovat tuomassa korkeakouluopiskelun saataville aivan uudessa laajuudessa. Tähän voi vielä liittää sähköisten sisältöjen ja oppimisympäristöjen äkkiloikan, joka tapahtui pakottavista syistä, mutta on onnistunut erinomaisesti. Edelleen, yhteiseurooppalaisen UNIC-verkoston tyyppiset korkeakoulukonsortiot tarjoavat hyvin konkreettisesti uusia opiskelumahdollisuuksia ja perustan monenlaisille oppimisen yhdistelmille. Kun kaikki mainitut pääsevät vauhtiin, niin osaamisen jatkuva, avoin ja yhteinen hankkiminen saavuttanee aivan uusia ulottuvuuksia ilman, että sisältöjen laadusta tai oppimisen toteutuksesta joudutaan tinkimään. Tämä on ainakin selvästi pyrkimys.
Vielä on tietysti muutamia kiviä käänneltävänä ja aitojakin ylitettävänä, ennen kuin todistuksia opinnoista voidaan allekirjoittaa muulloinkin kuin keväisin ja yhdessä vaikkapa edes kymmenen eikä vain kahden korkeakoulun kanssa. Voi myös odottaa, etteivät Suomen naiset yrittämisen ja liikkeenjohdon asioissa ole läheskään ainoita uuden oppimisesta kiinnostuneita ja sellaisesta hyötyviä.
Oulun yliopistoon pyrkineiden määrä onkin jatkanut kasvuaan sekä kotimaisten että kansainvälisten hakijoiden joukossa. Siitä huolimatta monelle voi olla yllätys, että kaikista massiivisin nuorten henkilöiden joukko, joka tarvitsee koulutusta, on Afrikassa. Se on toki näkynyt juuri kansainvälisten koulutusohjelmien hauissa, mutta toisin päin katsottuna – moniko suomalainen organisaatio tarjoaa Afrikkaan koulutusta tai tietää laajemmin afrikkalaisista koulutustarpeista? Siksi voi ajatella, että vaikka korkeakoulut ovat jo edistyneet muun muassa kotimaisessa lukioyhteistyössä, niin se on vasta alkusoittoa.
Jatkuvan oppimisen ongelma on monesti mitä uutta tuoda ja miten entisen oheen eikä ehkä niinkään vanhan poisoppiminen. Jo ”täydennyskoulutus” ja ”jatkokoulutus” -termitkin tähän viittaavat. Taaksepäin on melko helppoa arvioida, mitkä hankitut tiedot ovat olleet kulloinkin relevantteja. Siinä on silti pulmana, että latentti osaaminen voi tulla tarpeeseen ennalta arvaamattomasti ja paljon käytetty menettää nopeasti merkityksensä. Olemme sen nähneet vaikkapa kännykkäosaamisen tapauksessa, mutta samalla onnistuneet taivuttamaan entistä osaamista uusille urille ja täydentämään sitä kokonaan uudella. Juuri nyt on menossa samankaltainen tilanne Suomessa polttoturpeen tiimoilta.
Osallistuttuani nyt keväällä turvealan tulevaisuuden ennakoinnin ja liiketoiminnan skenarioinnin työpajoihin on päällimmäinen vaikutelma, että alan on tarpeen rakentaa tulevia mahdollisuuksia juurikin yhdistämällä entistä osaamista aivan uuteen. Turvealan tai soihin ja laajemmin ympäristöön liittyvä olemassa oleva osaaminen vaikuttaa erittäin laajalta ja vahvalta, ihan kuten kännykkäosaaminen oli, ja siksi sen muovaamisessa ja uuden osaamisen siihen liittämisessä ei toivoakseni tule olemaan ylittämättömiä ongelmia. En silti kiistä, etteikö tulevaisuutta olisi vaikea edes luodata, saatikka luoda, ja sijoittaa siihen organisaatiotaan tai omaa itseään olipa kyse oppimisesta tai muusta.
Asiaa voi auttaa, jos tulevaa katsoo ns. Joharin ikkunan läpi ja pohtii hetken näkemäänsä. Kannattaa avata tämä ikkuna.
Onnitteluni kaikille kevättodistuksen saajille!
Veikko Seppänen