Saisimmeko parempaa palautetta, jos voisimme tarjota arvostetun tutkinnon mahdollisimman pienellä työmäärällä opiskelijalle? Entä olisivatko arvosanamme opintojaksoilta parempia, jos palkkaisimme koulumme ulkopuolelta viihdyttävän ja sujuvasanaisen luennoitsijan, ehkäpä jopa näyttelijän, ja antaisimme hänelle luentomateriaalit ja ”käsikirjoituksen”? Vaikka edellä olevat kysymykset ovatkin kärjistäviä, niiden avulla voidaan lähestyä korkeakoulutuksen laadun problematiikkaa. Mitä on koulutuksen laatu, ja mistä me tiedämme antavamme laadukasta koulutusta?
Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu on juuri uusinut AACSB-akkreditointinsa. Vaikka akkreditointi on muutakin, ennen kaikkea se on kaupallisen koulutuksen laatusertifikaatti. Se ei olennaisesti poikkea yritysten vastaavista järjestelmistä. Systemaattinen laadun kehittäminen lähtee liikkeelle missiosta, mitä haluamme tehdä ja miksi olemme olemassa. Missiosta johdetut koulutuksen tavoitteet purkautuvat alaspäin koulutusohjelmien, kuten Executive MBA -koulutuksen tavoitteiksi. Koulutusohjelman osaamistavotteet jalkautuvat kurssien oppimistavoitteiksi, joiden toteutuminen mitataan. Myös osallistujien tyytyväisyyttä mitataan, vaikka oppimistulos onkin aina ensimmäinen ja tärkein tavoite. Toimivan laatujärjestelmän ominaispiirteisiin kuuluu myös, että kursseilla mitattuja oppimistuloksia käsitellään säännöllisesti, ja havaitut asiat johtavat toimenpiteisiin.
Koulutus on asiantuntijatyötä, ja niinpä koulutuksen laatutyössä onkin erityispiirre: akkreditointiprosessissa otetaan kantaa siihen, kenellä on oikeus opettaa, ja millä perusteella henkilö valitaan EMBA-kurssin kouluttajaksi? Akkreditointi pakottaa meidät olemaan hyvin tarkkoja siitä, miten määrittelemme riittävän asiantuntijuuden, ja valvomaan sitä, että kouluttajat ylläpitävät osaamistaan jatkuvasti. Oulun yliopiston tehtävänä on tuottaa korkeatasoiseen tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa opetusta, ja professorivetoinen koulutus on olennainen osa EMBA-koulutuksen brändiä. Koulutuksen tieteellinen pohja ei kuitenkaan ole ristiriidassa kursseilla käsiteltyjen työkalujen käytännön toimivuuden kanssa. Toimiva laatujärjestelmä tunnistaa käytännön liiketoimintaosaamisen ja myös arvostaa sitä.
Yliopistojen menoleikkausten myötä raha on korostunut viimeaikaisessa koulutuksen laatua koskevassa keskutelussa. Toki rahalla saa ostettua laatua, ja muutamien harvojen amerikkalaisten huippuyliopistojen budjetti jaettuna opiskelijamäärällä voikin olla yli kymmenkertainen suomalaisiin korkeakouluihin verrattuna. Kuitenkin suuri osa koulutuksen jatkuvasta kehittämisestä ja laadun parantamisesta pienin askelin maksaa ainoastaan työtä ja vaivannäköä. Tässä mielessä laatu on (lähes) ilmaista. Jokainen koulutusyksikkö voi antaa laadukasta koulutusta, jos laadun kehittäminen on systemaattista ja pitkäjänteistä. Tähän työhön me olemme myös OyKKK:ssa sitoutuneet. Pikavoittoja ei tällä saralla ole saavutettavissa, mutta aika ajoin voimme juhlistaa saavutuksiamme, kuten tänä keväänä AACSB-akkreditoinnin uusimisen yhteydessä.
 |
Janne Järvinen Koulutusdekaani Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu |