It’s the status, stupid*

12.4.2019

Muistan elävästi, kun ensimmäisen kerran – vuoden 2008 syyskuussa – matkasin Yhdysvaltoihin, satavuotiaan AACSB Internationalin, globaalisti arvostetuimman kauppakorkeakoulujen akkreditointijärjestön seminaariin. Asettauduin esiintyjää lähinnä olevaan pöytään, jotta ensikertalaisen naama jäisi muistiin. Vieruskaveri samassa pöydässä kysyi kollegaltaan, missä hänellä on ”se lista”. Pari minuuttia myöhemmin selvisi, että vieruskaverini oli amerikkalaisen kauppakorkeakoulun dekaani, joka pyysi varajohtajaltaan listaa henkilöistä, jotka koulun tulisi pikimmiten erottaa, jotta akkreditoinnin hankkiminen mahdollistuu. Ei kuulemma ollut toivoakaan, että nuo henkilöt voisivat koskaan saavuttaa AACSB-tasoa. Raaka on peli Ranualla, ja kova on halu saavuttaa akkreditointi, ajattelin.

Ensimmäisellä kahvitauolla liityin pieneen seurueeseen, esittäydyin. Onko kauppakorkeakoulusi akkreditoitu, kysyttiin suoraan. Ei tällä hetkellä, mutta toivottavasti pian, vastasin. Ai ok, oletteko jo prosessissa, kuului tarkentava kysymys. Harmitti vietävästi, mutta jouduin todenmukaisesti vastaamaan, ettei vielä, mutta varmastikin pian. Tässä vaiheessa kysyjän ja hänen parin kollegansa kiinnostus lopahti täysin, ja koko joukko suuntasi muualle todeten, Ok, see you! Ei ollut olo tuolla hetkellä kuin kukkulan kuninkaalla. Jos ei kuulu joukkoon, niin sitten ei kuulu.

Niinpä oli sitäkin suurempi ilo, kun Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu vuonna 2010 pääsi hakemuksen kautta AACSB:n jäseneksi, pääsi perusteellisemman hakemuksen jälkeen akkreditointiprosessiin kesällä 2011, ja saavutti AACSB-akkreditoinnin neljäntenä pohjoismaisena kauppakorkeakouluna syksyllä 2013. Erityisen iloisia olimme, sillä prosessiin pääsyn ja akkreditoinnin saavuttamisen välillä kuluu tyypillisesti 3-7 vuotta, minkä aikana kauppakorkeakoulun toiminta kokonaisuudessaan, sen henkilökuntineen ja opiskelijoineen saadaan akkreditointikuntoon. Omassa kauppakorkeakoulussamme otimme tavoitteen niin tosissamme, että prosessiimme kului 2 vuotta ja 4 kuukautta – lähes maailmanennätys AACSB:n mukaan. Tuo ei olisi ollut motivoituneimmankaan väen kanssa mahdollista, ilman Pohjois-Pohjanmaan liiton, Oulun kaupungin ja Kauppakamarin tukea, mistä olemme hyvin kiitollisia.

Kuten liiketoiminnassakin, toimijan legitimiteetti, status ja maine ratkaisevat hurjasti, kun kilpaillaan paremmuudesta kansainvälisillä markkinoilla. Kauppakorkeakoulujen tapauksessa kv-markkinoilla on yli 16 000 toimijaa, joista viidellä prosentilla on AACSB-akkreditointi. AACSB-akkreditointi turvaa koululle legitimiteetin kv-markkinoilla, sillä se kertoo sidosryhmille, että koulun toiminta ja toimijat ovat läpäisseet kv-tason luotettavan vertaisarvioinnin. Akkreditointi parantaa myös koulun mainetta, sillä se kertoo viimeaikaisista hyvistä tuloksista tutkimuksessa ja opetuksessa. Lisäksi, ja erittäin tärkeänä osana nykyisiä koulutusmarkkinoita, se kertoo kansainvälisen tason statuksesta, sillä koulu kuuluu todennetusti maailman 5% parhaimmistoon.

Akkreditointi on kauppakorkeakoululle oiva väline toiminnan jatkuvaan kehittämiseen (arviointi toistetaan 5 vuoden välein - meillä viimeksi juuri ennen joulua - ja välivuosina hoidetaan kuntoon edellisen kierroksen sovitut kehittämistavoitteet). Akkreditointi on myös koulun nykyisille ja potentiaalisille tuleville opiskelijoille helpoin ja suoraviivaisin tapa saada vakuutus koulutuksen kansainvälisen tason laadusta. Siinä ohessa jokainen koulun alumni, koulutuksen suorittanut valmistuja, saa uusien kokemusten, tietojen ja taitojen ohella oman osuutensa myös ammatillisen statuksensa kasvusta.

No, miksi sitten juuri AACSB? Se on globaalisti tunnetuin sekä 100-vuotiaana vanhin ja arvostetuin koko kauppakorkeakoulun kaikki toiminnot kattava akkreditointi. AACSB:n aito vaihtoehto on vain EQUIS, joka 20-vuotiaana ja vähemmän Euroopan ulkopuolelle levinneenä jää globaalistatukseltaan jälkeen. Ohjelmakohtaiset akkreditoinnit, kuten AMBA, jättävät yksittäisen koulutusohjelman ulkopuolella olevat kauppakorkeakoulun toiminnot tarkastelun ulkopuolelle, eivätkä Oulun näkökulmasta tarjoa riittävää vastinetta kaikki tutkintotasot kattavalle koulullemme.

*Otsikko on variaatio vuoden 1992 Bill Clintonin menestyksekkään presidentinvaalikampanjan yhdestä keskeisestä sloganista ”The economy, stupid”, millä kampanjatiimi muistutti 90-luvun laman aikaan, ettei tosiasioita pidä unohtaa, vaikka niistä ei heti pitäisikään.

Sauli Sohlo
Varajohtaja, kehittämispäällikkö
Martti Ahtisaari Instituutti, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu