Organisaatiot kohtaavat yhä suurempaa tarvetta muutokselle. Teknologian kehitys, globaalistuminen, demokratiahaasteet, ihmisten osallistuvuuden tunteen puuttuminen ja sukupolvierot, muun muassa, repivät rikki perinteisiä tapoja johtaa ja ohjata organisaatioita. Perinteisesti organisaatiot on rakennettu ennustettavuuden, toimintaohjeiden, pysyvyyden, roolien erikostumisen ja olemassa olevan toiminnan tehostamisen varaan. Nyt organisaatioilta vaaditaan strategista joustavuutta, jatkuvaa uuden toiminnan luomista, avointa innovatiivisuutta, kokeilua ja nopeaa oppimista sekä kansainvälistä intressien sovittamista. Organisaatioiden ja johtajien työ on siirtymässä toiminnan valvomisesta ja ohjaamisesta kohden mahdollistamista, innostamista, vastuun jakamista ja jatkuvaa kyseenalaistamista. Vaatimukset ovat suuret, joskus jopa valtavat, kun asetetaan muutospaine osaksi sitä, että organisaatiot ja yksilöt oppivat pois hitaasti aikaisemmista toimintatavoistaan. Tutkimus on osoittanut, miten historiallisesti ja kulttuurisesti rakentuneet käytänteet ja ihmisten kognitiiviset rakenteet ohjaavat organisaatioita mieluummin sopeuttamaan vähitellen toimintaansa, kuin nopeasti kokeilemaan, oppimaan ja muuttamaan suuntaansa. Organisaation johtajat tyypillisesti dynaamisuuden lisääntyessä tehostavat mieluummin nykyistä toimintaa, kuin rakentavat toimintaa, jossa luodaan uusia toimintakohteita ja arvon muodostumisen alueita.
Organisaatioiden taipumus vastustaa uutuutta on hyvin inhimillistä. Sillä on kuitenkin myös organisaatioiden johtamisen ja työn tekemisen kannalta lähes traagisia vaikutuksia, kun organisaatiot pahimmillaan roikkuvat 1800-luvulla kehitettyjen yksinkertaisten tehtaiden johtamisen mallien varassa. Suomessa esimerkiksi on käyty laajaa ´kädenvääntöä’ työajan minuuttien lisäyksestä per työpäivä, ja onko se inhimillistä ja mitenkään mahdollista. Tämäkin heijastaa sitä, että johtamisen muutos on välttämätöntä, jotta voimme johtaa organisaatioita muuttuvassa, dynaamisessa maailmassa, jossa ennustettavuus on heikkoa ja ihmiset hyvin tiedostavia ja osaavia. Näkemykseni mukaan kysymys ei ole olemassa olevien johtamiskäytänteiden parantamisesta vaan uudenlaisten johtamistyökalujen ja prosessien kehittämisestä ja soveltamisesta. Keskiössä ovat tiedot, taidot ja käytänteet avoimen strategian, osallistavan innovatiivisuuden, kollektiivisten mahdollisuuksien luomisen ja kokeilevan kasvun edistämiseksi. Keskiössä eivät kuitenkaan saa olla ainoastaan työkalut vaan erityisesti sosiaaliset johtamisprosessit, joiden kautta organisaatiot voivat rakentaa itselleen sopivan osallistavan, demokraattisen, innostavan, oppivan ja tuottavan työyhteisön.
Vesa Puhakka
Professori, johtaminen
EMBA-kouluttaja
Kansainvälisen liiketoiminnan johtaminen -yksikkö
Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu