Työelämässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Muutokset voivat koskettaa laajaa toimijajoukkoa esimerkiksi yrityksen toimintaan liittyvissä järjestelyissä. Toisaalta muutokset vaikuttavat aina myös yksilöön ja yksilökohtaisesti. Muutoksilla voidaan pyrkiä esimerkiksi työn organisointitapojen uudistamiseen tai uusien järjestelmien käyttöönottoon, haastaen tällöin myös muutoksen keskiössä olevia ihmisiä, heidän osaamistaan ja taitojaan sekä hyvinvointiaan. Tällöin tullaan alueelle jossa joudutaan – tai katsantokannasta riippuen päästään – tarkastelemaan työtä myös sen turvallisuus- ja terveysnäkökulmien kautta.
Hyvinvoiva ihminen kykenee työskentelemään toimintakykyisenä myös erilaisissa muutostilanteissa, kunhan työnteon peruslähtökohdat ja olosuhteet ovat kokonaisuutena kunnossa. Yhtenä järjestelmällisen työnteon tarkastelun viitekehyksenä suosittelen yleensä tarkastelemaan omaa työtä työjärjestelmäkäsitettä hyödyntäen. Työtä tekevän yksilön, hänen työympäristönsä, käytössä olevien työkalujen, sekä työtehtävien ja organisaation tarjoaman tuen vuorovaikutteista, sosioteknistä kokonaisuutta kutsutaan työjärjestelmäksi. Määritelmä löytyy alan kirjallisuuden ohella myös EU-standardin (EN ISO 6385) osana.
Miten sinä määrittelisit lyhyesti oman työympäristösi ja -tehtäväsi sekä työn suorittamiseen käytettävät tekniset apuvälineet normaalina työpäivänä? Etätyöpäivänä? Työmatkalla? Entä niinä päivinä, kun jotain odottamattomia muutoksia tulee vastaan? Oman työjärjestelmän määrittäminen ei vielä riitä, vaan sinun tulee myös kehittää sitä pyrkimällä poistamaan mahdollisia vaaroja sekä fyysisiä sekä psykososiaalisia kuormitustekijöitä. Osaan näistä löytyy helposti saatavilla olevia työkaluja ja toimintamalleja; esimerkiksi työpisteen säädöillä ja riittävällä valaistuksella edistetään jo huomattavasti tietotyöläisen työtä ja kunnollisilla työkaluilla rakennusmiehen arkea. Työjärjestelmää kehitettäessä päästään helposti ergonomian ja riskienhallinnan perusoppeihin; et todennäköisesti voi poistaa kaikkia haitallisia kuormitustekijöitä työstäsi. Tärkeintä on, että teet toimenpiteitä niille, joille voit jotakin tehdä ja tiedostat jäljelle jääneiden haittakuormitustekijöiden olemassaolon, jolloin osaat varautua niiden mahdollisiin haittavaikutuksiin ennakoivasti. Kun henkilökohtainen työjärjestelmäsi on hallinnassa ja tasapainossa, voitkin siirtyä pohtimaan mitä työjärjestelmän elementtejä kuuluu ”koti- ja vapaa-ajan järjestelmääsi” ja miten huolehdit niiden kehittämisestä.
Päivittäisen työjärjestelmän hahmottaminen yksilötasolla on lopulta varsin yksinkertaista. Useiden työjärjestelmien muodostamien kokonaisuuksien hahmottaminen ja johtaminen on jo selvästi haasteellisempaa. Tätä kokonaisuutta voidaan tarkastella esimerkiksi esimiehen asemasta; miten tänään johdan ja huolehdin työyhteisöni jäsenten työnteon edellytyksistä, eli työjärjestelmien ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Entä miten johdan tätä kokonaisuutta tulevaisuudessa; esimerkiksi tilanteissa, joissa roboteista on tullut työyhteisön jäseniä? Työjärjestelmien hallinta ja johtaminen on haasteellista ja vaatii strategista johtamista sekä henkilöstön näkökulman huomioimista. Kun tässä työssä onnistutaan, parannetaan samalla yksilöiden mahdollisuuksia turvalliseen työntekoon sekä kehitetään motivaatiota ja sitoutuneisuutta. Samalla kasvavat edellytykset luovuudelle sekä työn tuottavuuden ja kannattavuuden kasvulle. Näkisin – näin insinöörinäkökulmasta – että työn ja työjärjestelmien systemaattisen analysoinnin kautta tarjoutuu oivallisia näkökulmia työpaikkatasolla tapahtuvaan työhyvinvointi- ja työkykyjohtamiseen. Ensimmäisenä haasteena on saada jokainen työyhteisön jäsen pohtimaan omaa työtään.
Arto Reiman, TkT, Oulun yliopisto, Tuotantotalous
Toimii kouluttajana Master of SafetyTM -koulutusohjelmassa kurssilla "Työhyvinvointi ja työkykyjohtaminen"