Liiketoiminnan eettisyys ja sosiaalinen vastuu ovat aiheita, jotka ovat olleet esillä voimakkaasti muutaman viime vuosikymmenen ajan ja niiden esille nouseminen näyttää vain voimistuvan. Globalisaation ja digitalisaation myötä me saamme jatkuvasti tietoa ja kuvia joka puolelta maailmaa ja ennen kaukaisilta vaikuttaneet ongelmat tulevat lähelle; emme voi ilman erityistä panostusta välttyä selaamasta niitä kädessämme olevalta älylaitteeltamme.
Tietoisuus epätasa-arvosta maailman eri puolilla elävien ihmisten välillä ravistelee ihmisten oikeudentajua ja tämä on saanut aikaan monenlaista järjestäytymistä ja liikehdintää tilanteen parantamiseksi. Monikansalliset yritykset kohtaavat tämän lisääntyneenä painostuksena toimia aiempaa eettisemmin ja ottaa enemmän vastuuta yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Nämä vaatimukset puolestaan ovat ristiriidassa yhden kapitalismin kulmakivenä toimivan ajatuksen kanssa, jonka mukaan yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen. Tämä ajatus pohjaa kuitenkin siihen olettamukseen, että yritysten toimintaympäristönä on toimiva valtio, joka pystyy säätelemään ja kontrolloimaan yritysten toimintaa lakien ja säädösten myötä. Globalisaation myötä näin ei kuitenkaan enää ole vaan monikansallisilla yrityksillä on usein toimintaa alueilla, joilla valtiot eivät ole kykeneviä huolehtimaan edes perustehtävistään. Näin ollen toiminnan eettisyys jää yritysten oman harkinnan varaan ja yrityksistä käytännössä tulee siinä mielessä poliittisia toimijoita, että ne päätyvät rooliin, jossa niille muodossa tai toisessa lankeaa tehtäviä, jotka perinteisesti kuuluisivat valtioille.
Tällä hetkellä ajattelu siitä mikä on ja minkä tulisi olla yritysten, ja erityisesti monikansallisten yritysten, yhteiskunnallisen roolin on hyvin moninaista. Toiset pitävät kiinni ajatuksesta, jonka mukaan yritykset kantavat myös sosiaalisen vastuunsa parhaiten noudattamalla periteistä tehtäväänsä osakkeenomistajiensa voiton maksimoijina. Toiset taas tuntuvat kasaavan täysin kohtuuttomia vaatimuksia yrityksille sosiaalisen vastuun nimissä unohtaen, että yritykset kuitenkin ovat sidottuja toimimaan kannattavasti pysyäkseen ylipäänsä elossa. Väliin jää iso joukko ihmisiä, jotka eivät edusta kumpaakaan mainituista äärimuodoista vaan asettuvat ajatuksineen jonnekin välimaastoon. Aihetta on myös lähestytty moninaisin termein, joista käytetyimpiä lienee corporate social responsibility ja corporate citizenship.
Yritysten yhteiskunnallisen roolin ollessa tällä hetkellä jonkinlaisessa murrosvaiheessa ja varsin epäselvä, on ymmärrettävää, että johtajien on haastavaa löytää sopivaa linjausta asian kanssa. Näyttäisi siltä, että avainasemassa on avoin suhtautuminen, jossa katse käännetään yhä enemmän näkemään yritys osana yhteiskuntaa eikä niinkään omana yksikkönään omine lainalaisuuksineen tai pelkästään osana omaa toimialaansa. Näin on toki jo pitkään jossakin määrin tehtykin, mutta perinteisestä ajattelusta luopuminen ei käy hetkessä. Itse asiassa bisneskoulut voivat olla avainasemassa, kun ajattelua muutetaan radikaalimmin yritysten yhteiskunnallisen roolin suhteen. Se minkälaisin opein ja ajatuksin tulevaisuuden johtajat astuvat ulos kouluistaan voi merkitä paljon.
Minna Ahokas
Doctoral Student
Oulu Business School
Kirjoitus on julkaistu EMBA-uutiskirjeessä 9.2.2017